Kevyellä lentolaitteella pääsee halvalla hienoihin maisemiin

Moottorilentämistä pidetään kalliina harrastuksena. Sitä se onkin, jos lennetään Cessnoilla, Pipereillä tai muilla pienlentokoneilla, joiden ohjaajalla on oltava yksityislentäjän lupakirja. Huomattavasti halvemmalla pääsee taivaalle esimerkiksi moottoriliitimellä, ultrakevytlentokoneella tai moottoroidulla varjoliitimellä, joilla koulutuskustannukset ja lentotunnin hinta ovat murto-osia yksityislentäjän lupakirjan hinnasta ja lentotunnin hinnasta. Halvimmillaan riittää tuhannen euron sijoitus käytettyyn lentolaitteeseen ja sen jälkeen ei ole muita kuluja kuin huolto- ja polttoainekulut.

Ultrakevyt trike on lentävä moottoripyörä

Riippuliitimet rakennetaan purjekankaasta ja alumiini- tai hiilikuituputkesta. Kun riippuliitimeen asennetaan moottori ja potkuri, saadaan moottoroitu riippuliidin. Kun liitimen alle tulee yhdellä tai kahdella istuimella varustettu kolmipyöräinen runko mittareineen ja moottoreineen, saadaan painopisteohjattu ultrakevytlentokone eli ultrakevyt trike, jonka virallinen nimitys on A-luokan liidin. Sellaisella lentäminen on hyvin rauhallista ja maisemat huikeita, koska ohjaamossa ei ole kuomua lainkaan. Päässä on kypärä, ja muutenkin lentäminen on kuin moottoripyörällä ajamista, mutta muutaman sata metriä korkeammalla sekä ilman nopeusrajoituksia, ruuhkia ja maantiehäiriköitä.

Myös moottorit ovat samantyyppisiä kuin moottoripyörissä, kevyitä ja tehokkaita. Tyypillinen moottori on 1,2-litrainen Rotax 912S, joka tuottaa 101 hevosvoiman tehon. Kun suurin sallittu pilotin, matkustajan ja polttoaineet sisältävä lentoonlähtöpaino on kaksipaikkaisella trikellä 500 kg, se kiihtyy lähtökiidossa nopeasti ja suurin lentonopeus on noin 150 km/h. Esimerkiksi ranskalaisvalmisteisen Air Creationin valmistaman Tanargin huippunopeus on 157 km/h ja matkalentonopeus 135 km/h. Hitain mahdollinen lentonopeus on 55 km/h ja laskuun tullaan noin 70-80 km/h nopeudella.

Olemassa on myös yksipaikkaisia, vielä kevyempiä moottoriliitimiä, joita kutsutaan nimityksillä pikkutrike, microlight tai nanolight. Lisäksi A-luokan liitimiin voidaan asentaa kellukkeet, jolloin niillä voi laskeutua veteen. Italialainen Polaris on valmistanut lentäviä kumiveneitä, joissa liitimen alla roikkuu trike-rungon tilalla kumivene.

Ultrakevyellä melkein 400 km/h

Suomessa ultrakevyiksi kutsutaan yleensä B-luokan ultrakevytlentokoneita, joita ei ohjata painopistettä siirtämällä vaan sivu- ja korkeusperäsimillä ja siivekkeillä. Nykyaikaiset ultrakevytlentokoneet eivät ulkonäkönsä puolesta poikkea pienlentokoneista ja niiden rakennusmateriaalitkin ovat samoja: alumiinipeltiä ja -putkea tai lasi- ja hiilikuitua. Ne ovat kuitenkin kevyempiä ja vähemmän polttoainetta kuluttavia: kaksipaikkaisen ultrakevyen suurin lentoonlähtöpaino on 500 kg (korotus 600 kg:aan on tekeillä EU:n ilmailuviranomaisilla) ja polttoainetta kuluu 12-14 litraa tunnissa matkalentonopeudella 160-180 km/h – siis kulutus sadalla kilometrillä on samaa luokkaa kuin Nissan Micralla, mutta nopeus lähes kaksinkertainen.

Huippunopeudet ovat melkoisia: esimerkiksi Evektor Eurostar on tavallinen harjoituskäyttöön suunniteltu alumiinirakenteinen ultrakevyt, jonka suurin sallittu lentonopeus on 270 km/h. Latviassa valmistettavan hiilikuituisen Tarragon-ultrakevyen matkalentonopeus on 270-310 km/ h ja suurin sallittu nopeus huikeat 370 km/h, joten maisemat vaihtuvat sillä hyvin vauhdikkaasti.

Sähkömoottorit ja akut ovat kovaa vauhtia tulossa ultrakevytlentokoneisiin polttomoottoreita ja bensiiniä korvaamaan sekä kustannuksia pudottamaan. Suomessa on jo yksi sähkökäyttöinen ultrakevyt lentokone, Pipistrel Alpha Electro, jolla lentotunnin hinta on huomattavasti alempi kuin millään polttomoottorikäyttöisellä lentolaitteella.

Myös ultrakevytlentokoneisiin on mahdollista asentaa kellukeet, joilla voi laskeutua veteen, lumelle tai jäälle.

Potkuri selkään ja taivaalle

Jos tekee mieli lähteä lentoon muualtakin kuin lentokentältä, on moottoroitu liitovarjo näppärin vaihtoehto. Siipenä toimii laskuvarjon tyyppinen liitovarjo ja laskutelineinä lentäjän jalat. Moottori, polttoainesäiliö ja potkuri suojakehikoineen ovat lentäjän selässä repun lailla. Koko paketti mahtuu farmariauton takakonttiin. Moottorin tehoksi riittää 14-28 hevosvoimaa, joten polttoaineen kulutus on pieni ja siksi lentotunnin hinta alhainen. Laitetta ohjataan liitovarjon kahvoista vetämällä sekä painopistettä siirtämällä. Lentonopeus on mopon luokkaa, 30-50 km/h.

Moottorin sammuminen ilmassa ei ole ongelma, koska lentäjä on jo valmiiksi laskuvarjon varassa. Niinpä lentäminen on hyvin turvallista. Lentäminen tapahtuu tyynellä tai korkeintaan heikossa tuulessa, jossa ei ole pyörteitä, koska pyörteet voivat painaa liitovarjon kasaan. Liitovarjoihin on olemassa myös trike-tyyppisiä ratkaisuja, joissa lentäjä ja mahdollinen matkustaja istuvat kolmipyöräisen rungon kyydissä.

Ultrakevytlentokoneella lentämiseen tarvitaan ilmailulääkärin tarkastus ja lentolupakirja, joka on voimassa korkeintaan viisi vuotta kerrallaan. A-luokan liitimellä ja moottoroidulla varjoliitimellä lentämiseen ei tarvita kumpaakaan, vaan koulutustodistus saadusta lento-opetuksesta riittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.