Ju-jutsu, karate, vapaaottelu, potkunyrkkeily, krav maga – minkä kamppailulajin aloittaisin?

Kamppailulajien kirjo on laaja. Lajeja on kymmeniä ja niiden välillä on suuria eroja: joissakin keskitytään itsepuolustukseen, toisissa painiotteisiin ja kolmansissa liikesarjojen estetiikkaan. Siksi onkin tärkeää valita laji, joka vastaa omia tavoitteita ja sopii omalle fysiikalle. Tässä jutussa esitellään muutamia suosituimpia lajeja.

Itsepuolusta paljain käsin

Puhtaasti itsepuolustukseen keskittyviä lajeja ovat esimerkiksi krav maga  ja defendo.

Krav maga on kehitetty alkujaan Israelin armeijan lähitaistelutekniikaksi, mutta siitä on kehitetty viranomais- ja siviiliversiot. Liikkeet perustuvat ihmisen luontaisiin reaktioihin uhkatilanteissa ja tavoitteena on päästä pois uhkaavasta tilanteesta ja mahdollisimman pienillä vammoilla. Pääpaino on lyöntien, potkujen sekä terä- ja ampuma-aseilla tapahtuvien hyökkäysten torjunnassa ja vastahyökkäyksissä ihmisen arkoihin paikkoihin. Itsepuolustuksessa ei ole sääntöjä, eikä krav magassakaan. Sen vuoksi lajissa ei voi kilpailla.

Defendo eroaa krav magasta siten, että harjoiteltavia tekniikoita on vähemmän, eli samaa tekniikkaa sovelletaan useammanlaisiin tilanteisiin.

Liikemotoriikkaa itämaiseen tapaan

Useimmissa aasialaistaustaisissa lajeissa harjoitellaan erilaisten tekniikoiden kuten lyöntien, potkujen ja lukko-otteiden lisäksi liikesarjoja ja otteluita.

Korealaisperäisessä taekwondossa liikkeet ovat kaarevia, esimerkiksi 360 asteen potku pään korkeudelle on hyvin näyttävä. Sen sijaan useimmissa karaten suunnissa liikkeet ovat suoraviivaisia, vähemmän notkeutta ja motoriikkaa vaativia. Karaten eri suunnissa on erilaisia sääntöjä siitä, mihin vartalon osiin saa lyödä tai potkia ja kuinka kovaa, esimerkiksi onko päähän lyöminen tai haaroväliin potkaiseminen sallittua. Useimmissa karaten suuntauksissa voi kilpailla jopa MM-tasolle asti, mutta itsepuolustukseen keskittyvissä, kuten shoto budossa ei järjestetä kilpailuja. Karaten pitkät liikesarjat eli katat kehittävät tehokkaasti liikemotoriikkaa.

Heittoja ja lukkopainia

Japanilaistaustaisessa judossa pääpaino on erilaisissa nivellukoissa, kuristuksissa ja muissa hallintaotteissa sekä heitoissa ja maahanvienneissä. Niihin keskitytään myös joissain ju-jutsun suunnissa, kuten brasilialaisessa ju-jutsussa, joka sisältää lähinnä mattopainitekniikoita.

Useimmissa ju-jutsun suunnissa harjoitellaan lisäksi myös lyöntejä ja potkuja sekä näiden torjuntoja, esimerkiksi suomalaisen Auvo Niinikedon kehittämässä hokutoryu-tyylisuunnassa.

Kunnon kohottamista lyönneillä ja potkuilla

Vapaaottelussa tavoitteena on voittaa kehässä tai häkissä käytävä ottelu erilaisia iskuja ja lukko-otteita käyttämällä. Sallittujen tekniikoiden määrä on rajattu.

Nyrkkeilyn ja karaten pohjalta kehitetty potkunyrkkeily on vapaaottelun lailla täyskontaktilaji, eli kaikki lyönnit ja potkut tehdään perille asti täydellä voimalla. Euroopassa ja Yhdysvalloissa suositussa ottelumuodossa alapotkut haaroväliin ja kyynärpäälyönnit ovat kuitenkin kiellettyjä.

Thaimaan kansallislaji thainyrkkeily eli muay thai sisältää lyöntejä, potkuja ja pystypainia, mutta ei mattopainia.

Kamppailulajeihin lasketaan myös erilaiset eurooppalaiset ja itämaiset miekkailulajit, perinteisiä kiinalaisia aseita käyttävät kung-fun suunnat sekä japanilainen kendo, jossa käytetään aseena bambumiekkaa. Kaikenlaisten terä- ja lyömäaseiden sopivuus itsepuolustustarkoituksiin on kyseenalainen, koska äkillisessä tilanteessa niitä ei ehdi kaivaa esiin. Lisäksi sellaisten kantaminen mukana on Suomessa laitonta.