Tähtitiedettä voi harrastaa yhdistyksen tähtitornissa, netissä tai vaikka kotipihalla

Tähtitiede kuuluu niihin tieteen lajeihin, joissa harrastajakin voi tehdä uusia löytöjä. Harrastajat ovat löytäneet viime vuosikymmeninä erityisesti ennestään tuntemattomia komeettoja, jotka nimetty löytäjiensä mukaan, esimerkiksi sellaisia kuin Bruenjes (koodinimi C/2012 C2), Lovejoy (C/2014 Q2) ja Hyakutake (C/1996 B2). Komeettoja on löydetty jopa tietokoneen ruudulta, satelliittien ja muiden avaruusluotainten ottamista kuvista.

Havainnointia, tunnistamista, välineiden rakentelua ja yhdistystoimintaa

Tähtitiedettä voi harrastaa joko yksin tai yhdistyksessä. Suomessa toimii Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, jolla on lähes 20 000 jäsentä ympäri maata, paikallisia kerhoja, nuorisotoimintaa, kirjasto, siirrettävä planetaario sekä useita tähtitorneja. Lisäksi se julkaisee alan kirjallisuutta ja Tähdet ja avaruus -lehteä. Omatoimisesti voi esimerkiksi havainnoida taivaankappaleita, satelliitteja sekä avaruuden ja ilmakehän ilmiöitä, opetella tunnistamaan tähtiä ja tähtikuvioita, harrastaa tähtivalokuvausta, rakennella kaukoputkia ja muita välineitä, seurata avaruustekniikan kehittymistä ja pohdiskella vaikkapa maailmankaikkeuden rakennetta ja syntyä. Ursalla on erilaisia havaintoja varten tallennusjärjestelmiä, joiden avulla voidaan esimerkiksi paikantaa meteoriitteja ja bongata myrskyjä.

Kiikarilla pääsee alkuun

Paljain silmin on kirkkaalla säällä mahdollista erottaa toisistaan jopa satoja tähtiä. Tähtien, tähtikuvioiden ja planeettojen tunnistamista voi opetella perinteiseen tapaa tähtikartoista tai nykyaikaisemmin kännykkä- ja tablettisovelluksilla, joita ovat esimerkiksi SkyView, Night Sky, SkySafari, Cosmic Watch ja Star Walk 2. Useimmat sovellukset käyttävät kännykän sijaintitietoja ja asentoantureita, minkä ansiosta kännykkää kääntelemällä voi katsoa ruudulta samaa näkymää kuin taivaalta, mutta taivaankappaleiden nimien kanssa. Tavallisella kiikarilla näkee taivaan tarkemmin kuin paljain silmin, mutta tarkempaan havainnointiin tarvitaan tähtikaukoputki. Niitä on käytännössä kahdenlaisia: peilikaukoputkia ja peileistä ja linsseistä koostuvia katodioptrisia kaukoputkia, jotka ovat peilikaukoputkia pienempiä ja siksi kätevämpiä käyttää. Harrastajien tähtikaukoputket ovat yleensä polttoväliltään puolen metrin ja metrin väliltä ja niihin voi lisävarusteiden avulla liittää myös kameroita valokuvaamista varten. Tähtikaukoputki tarvitsee myös jalustan, koska käsivaralta katsellessa kaukoputki heiluu niin paljon, että sen okulaarissa käy melkoinen vilinä. Jalustaksi käyvät valo- ja videokuvaajien suosimat kolmijalat, joiden kohdalla on yksi vaatimus, tukevuus. Yleensä painava jalusta on myös tukeva. Kolmijalkaa paremmin tähtien seuraaminen onnistuu dobson-jalustalla, joka huomioi Maan pyörimisliikkeen. Lisäksi on olemassa sähkömoottoreilla ja mikroprosessoreilla varustettuja jalustoja, jotka osaavat itse etsiä halutut taivaankappaleet ja seurata niitä. Joitakin malleja ohjataan älypuhelimilla, toisia kauko-ohjaimilla.

Tähtitiedettä voi harrastaa kotoakin käsin

Tähtitiedettä voi harrastaa myös tietokoneen ruudulta tai vaikkapa kotisohvalta käsin. NASAn ja ESAn nettisivuilta löytyy lukemattomia vapaasti käytettäviä kuvia avaruuden kohteista, kuten luotainten ottamia lähikuvia planeetoista tai röntgen- ja infrapunakuvia galakseista ja supernovista. Osa niistä on korkearesoluutiokuvia, joita voi zoomailla vaikka omalla tablettilaitteella. Kuvista on tehty löytöjäkin, esimerkiksi vuonna 2000 brittiläinen tähtiharrastaja löysi SOHO-luotaimen kuvien avulla uuden komeetan. Maata kiertävä avaruusteleskooppi Hubble lähettää koko ajan elävää kuvaa, jota voi seurata sen nettisivuilla – Hubble onkin maailman kallein nettikamera. Kotitietokoneella voi myös etsiä Maan ulkopuolelta älyllistä elämää: SETI-ohjelmaan kuuluvassa SETI@home-projektissa oman tietokoneen näytönohjaimen voi laittaa analysoimaan Puerto Ricossa sijaitsevan Arecibon radioteleskoopin keräämää dataa ja tulevaisuudessa myös Australiaan rakenteilla olevan radioteleskoopin dataa. Tähtitieteilijä Seth Shostak on arvioinut, että muukalaissignaali havaitaan aikaisintaan vuonna 2020, mutta periaatteessa sellaisen voi havaita milloin tahansa.

Tähtiharrastus tarjoaa luonto- ja muita elämyksiä, onnistumiskokemuksia, asiantuntevaa seuraa sekä mahdollisuuksia osallistua yhdistystoimintaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.