Lähde retkelle tai vaeltamaan

Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa saa vapaasti kuljeskella luonnossa. Rajoituksena on vain, että ei tallaa peltoja tai istutuksia eikä mene lähelle pihapiirejä tai mökkejä. Kaikki lihasvoimalla liikkuminen on sallittua, mutta moottorin voimalla liikkuminen vaatii aina maanomistajan luvan. Eipä retkeilijä moottoreita kaipaakaan, koska luonnonrauhasta voi paremmin nauttia kävellen, meloen, soutaen, hiihtäen, lumikenkäillen tai polkupyöräillen kuin minkään moottorin päristessä.

Minne mennä?

Retkimaastoja ei ole vaikea löytää. Mikä tahansa metsä soveltuu liikkumiseen kävellen ja mikä tahansa vesistö liikkumiseen soutuveneellä, kajakilla tai kanootilla. Vain polkupyöräilyyn tarvitaan polkuja.

Sopivia retkipaikkoja voi etsiä myös erilaisista opaskirjoista sekä nettisivustoilta, joista suurimman määrän retkeilyyn sopivia paikkoja esittelee retkipaikka.fi. Myös kaupunkien ja kuntien nettisivuilta löytyy tietoja oman paikkakunnan ulkoilumaastoista.

Sopiva retkipaikka on sellainen, jossa oma kunto ja omat taidot riittävät. Retkeilyä aloittavan kannattaa kulkea esimerkiksi kansallispuistoissa, joissa on hyvin merkityt reitit ja helppokulkuiset polut. Mukaan kannattaa aina ottaa kartta ja kompassi, joiden käyttämistä voi opetella polkuja kulkiessa. Taitojen karttuessa voi siirtyä pois merkityiltä reiteiltä. Poikkeuksena muista maastoista ovat luonnonpuistot, joissa saa liikkua vain merkittyjä reittejä pitkin.

Päiväretkellä voi ottaa rennosti

Ihan ensimmäiseksi ei kannata varata lentolippuja Grönlantiin jäätikkövaellusta varten. Retkeily kannattaa aloittaa lyhyillä päiväretkillä, joiden pituutta voi vähitellen pidentää. Seuraavaksi voi kokeilla yön yli kestäviä retkiä, joilla yövytään teltassa tai nuotiopaikan yhteyteen rakennetussa laavussa. Kymmenien tai satojen kilometrien vaelluksilla voi yöpyä myös autiotuvissa, mutta teltta täytyy olla mukana kaiken varalta. Jokaisen retken tai vaelluksen reitti on syytä suunnitella niin, että reissu voidaan keskeyttää sääolosuhteiden muuttuessa tai vaikka nilkan venähdettyä.

Yksi tärkeä huomioitava asia on ruoka. Evästä täytyy olla riittävästi, mutta ei hirveästi liikaa, koska ylimääräinen eväs on ylimääräistä painoa repussa. Helpoimpia eväitä ovat sellaiset, joita ei tarvitse lämmittää eikä kypsentää, mutta niihin kyllästyy nopeasti. Kuuma kupillinen kahvia tai kaakaota myös piristää kummasti.

Retkillä ja vaelluksilla kannattaa suosia kevyitä ruoka-aineksia, ja tietysti hyvin säilyviä. Saatavilla on valmiita pakastekuivattuja retkimuonia, mutta ihan yhtä helppoa kuin niiden käyttäminen on ostaa lähimarketista pataruokapusseja. Niihin pitää vain lisätä jauhelihan sijasta soijaa tai purkitettua sikanautaa. Useimpia ruoka-aineksia voi myös kuivata kotona uunissa ja esimerkiksi jauheliha kuivuu hyvin kevyeen ja säilyvään muotoon.

Retkikeitin, reppu, tulitikut, juomapullo…

Ruuan valmistamiseen tarvitaan tietenkin jokin riittävä lämmönlähde. Nuotion saa tehdä vain maanomistajan luvalla, joten mukaan on syytä varata jonkinlainen retkikeitin. Kaasukeittimet ovat vaivattomimpia, mutta myös sprii- tai petroolikäyttöisiä käytetään. Myös risukeittimet ovat käteviä, jos metsästä löytyy kuivia risuja. Metsäpalovaroituksen aikana on kuitenkin syytä välttää kipinöintiä aiheuttavia keittimiä.

Retkeilyvälineisiin voi halutessaan upottaa tuhansia euroja, mutta vähemmälläkin pärjää. Harva tarvitsee esimerkiksi naparetkelle sopivaa telttaa tai makuupussia. Silti halvin on yleensä huonoin myös retkivarusteissa, mutta ei aina. Yksi parhaista juomapulloista on puolen litran limupullo ja paras paikka säilyttää tulitikkuja suojassa kastumiselta on filmipurkki. Muovikahvainen Fiskarsin raksapuukko on retkellä ihan yhtä toimiva kuin kuluisan puukkovalmistajan visakoivukahvainen kahdensadan euron juhlamalli, mutta kevyempi kantaa.

Reppu on eräs tärkeimmistä retkivälineistä. Jos reppu hiertää tai painaa jostain kohtaa, on retkeilystä riemu poissa. Hyvässä repussa on sopivasti tilaa, helposti säädettävät ja pehmeät olkahihnat, pehmeä mutta jämäkkä lantiovyö sekä säädettävä rintaremmi. Lisäksi repun pitää pysyä muodossaan – kaikki pakattaessa palloksi muuttuvat reput kuten Puolan armeijan kärsimysreppu kannattaa jättää kauppaan. Reppu on syytä testata jo kaupassa ja harjoitella sen säätämistä ennen lähtöä.

Myös jalkineet ovat tärkeät. Märässä maastossa paras vaihtoehto on kumisaapas, jossa on villasukka estämässä hiertymiä. Kuivassa maastossa vaelluskenkä on hyvä ja päiväretkillä voi kesäaikaan käyttää vaikka lenkkareita. Tärkeintä on, että jalkineet ovat sopivan kokoiset eivätkä hierrä, joten niiden täytyy olla myös sisäänajetut ennen pidempiä reissuja.

Kerrospukeutuminen pitää kuivana ja lämpimänä

Retkivaatetuksessa yksi periaate on yli kaiken muun: kerrospukeutuminen. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että päällimmäisenä on tuulta ja vettä pitävä kerros, ihoa vasten kosteutta imemätön tekninen kerrasto ja niiden välissä tarpeen mukaan villaa, fleeceä tai muuta lämmittävää. Puuvilla on huono materiaali retkivaatteissa, koska se imee hyvin vettä mutta kuivuu hitaasti, eikä märkänä eristä lämpöä. Kuivalla säällä housujen ja takin ei tarvitse olla vettä pitäviä, tuulenpitävyys riittää. Kokohaalarilla ei tee retkellä mitään, koska sen sisälämpötila on huonosti säädettävissä ja aineenvaihdunnallisten toimenpiteiden suorittaminen on haalari päällä hankalaa. Kajakkiretkeilijä tarvitsee erityisen melonta-anorakin, mutta muuten normaalit retkivaatteet käyvät.